Ari Nummela
Johtava asiantuntija, KIHU, LitT
Kynnysarvot kertovat oikeat harjoitusalueet
Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen määrittäminen kuntoilijalle tai urheilijalle, joka haluaa tavoitteellisesti parantaa kestävyyskuntoaan, on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin kynnystasojen määrittämisellä määritetään samalla yksilölliset harjoitusalueet (syke ja nopeus), joihin kestävyysharjoittelu perustuu. Netistä löytyvät laskukaavat kynnysten määrittämiseen toimii vain keskivertoihmiselle, mutta yksilölliseen määrittelyyn niillä ei kyetä. Harjoittelussa ollaan varmemmalla pohjalla, jos urheilija tietää kynnystasot, sillä silloin tiedetään mihin kestävyyden osa-alueeseen ko. harjoituksella oikeasti vaikutetaan.
Tyypillisin virhe kestävyysharjoittelussa on, että tehdään peruskestävyysharjoitukset liian kovalla teholla, jolloin ne ovatkin oikeasti vauhtikestävyysharjoituksia. Moni urheilija törmää uransa aikana vaiheeseen, jossa hän saavuttaa harjoittelussaan tasanteen, eli kehittymistä ei vähään aikaan tapahdu. Syy kehittymättömyyteen löytyy usein harjoitusvauhdeista, jolloin pelkästään hidastamalla peruskestävyysharjoituksia urheilija on pystynyt kehittämään kaikkia kestävyyden osa-alueita.
Harjoittelun vaikutus näkyy kynnysarvoissa
Toiseksi kynnystasojen määrityksillä voidaan seurata sekä kuntoilijan että urheilijan perus- ja vauhtikestävyysharjoittelun vaikutusta. Tekemällä testiharjoituksia esim. juoksemalla 10-20km voidaan epäsuorasti arvioida samaa asiaa, mutta testiaika kertoo vain mitä ko. testimatkan suorituskyvyssä on kokonaisuudessaan tapahtunut, mutta ei sitä, miten suorituskykyyn vaikuttavat eri osa-alueet ovat muuttuneet. Testillä, jossa kynnykset määritetään, nähdään kuinka kestävyysharjoittelu on vaikuttanut kaikkiin kestävyyden osa-alueisiin.
Jos tykkäsit, kerro tästä muillekin!
Ari Nummela
Johtava asiantuntija, KIHU, LitT
Kynnysarvot kertovat oikeat harjoitusalueet
Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen määrittäminen kuntoilijalle tai urheilijalle, joka haluaa tavoitteellisesti parantaa kestävyyskuntoaan, on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin kynnystasojen määrittämisellä määritetään samalla yksilölliset harjoitusalueet (syke ja nopeus), joihin kestävyysharjoittelu perustuu. Netistä löytyvät laskukaavat kynnysten määrittämiseen toimii vain keskivertoihmiselle, mutta yksilölliseen määrittelyyn niillä ei kyetä. Harjoittelussa ollaan varmemmalla pohjalla, jos urheilija tietää kynnystasot, sillä silloin tiedetään mihin kestävyyden osa-alueeseen ko. harjoituksella oikeasti vaikutetaan.
Tyypillisin virhe kestävyysharjoittelussa on, että tehdään peruskestävyysharjoitukset liian kovalla teholla, jolloin ne ovatkin oikeasti vauhtikestävyysharjoituksia. Moni urheilija törmää uransa aikana vaiheeseen, jossa hän saavuttaa harjoittelussaan tasanteen, eli kehittymistä ei vähään aikaan tapahdu. Syy kehittymättömyyteen löytyy usein harjoitusvauhdeista, jolloin pelkästään hidastamalla peruskestävyysharjoituksia urheilija on pystynyt kehittämään kaikkia kestävyyden osa-alueita.
Harjoittelun vaikutus näkyy kynnysarvoissa
Toiseksi kynnystasojen määrityksillä voidaan seurata sekä kuntoilijan että urheilijan perus- ja vauhtikestävyysharjoittelun vaikutusta. Tekemällä testiharjoituksia esim. juoksemalla 10-20km voidaan epäsuorasti arvioida samaa asiaa, mutta testiaika kertoo vain mitä ko. testimatkan suorituskyvyssä on kokonaisuudessaan tapahtunut, mutta ei sitä, miten suorituskykyyn vaikuttavat eri osa-alueet ovat muuttuneet. Testillä, jossa kynnykset määritetään, nähdään kuinka kestävyysharjoittelu on vaikuttanut kaikkiin kestävyyden osa-alueisiin.